Maija Albrechtin grafiikan lähtökohta on tarkoissa kasvitieteellisissä kuvissa..



Maija Albrecht’s works in graphics take as their starting point precise botanical illustrations.
Näihin Albrecht yhdistää alitajunnan maailman, jolloin tieteellisen kuvan ja taideteoksen raja hämärtyy. Piirtämällä kuvitellut aiheet tieteellisen pikkutarkasti, hän luo vaikutelman kuin täsmällisesti nähdystä, sukelluksesta toiseen todellisuuteen. Teoksissa on tarkoituksellisesti selittämättömiä ja surrealistisia kuvaaiheita – tuo toinen todellisuus, kuvan todellisuus on salliva ja rajaton. Se antaa vapauden kuvata, kehittää ja keksiä, luoda kokonaan uudenlaisen kasviston, jossa inhimillisestä tulee osa kasvillisuutta.

Kasviaiheisiin sisältyy myös helpommin avautuvaa ja ikuisesti ajankohtaista symboliikkaa - kasvin elämänkaarta on usein verrattu ihmisen elämään. Alku, kukoistus, kuihtuminen ja loppu sekä elämän kiertokulku toistuvat kerta toisensa jälkeen. Albrechtin käyttämät metamorfoosit, joissa silmiä reunustaa terälehdet tai avoimesta suusta kasvaa oravanmarja, korostaa tätä ihmisen ja kasvin elämän rinnakkaisuutta. Albrechtin kuvien kuolema on lempeä ja luonnollinen, kuin Hugo Simbergillä.

Kuvaamalla kasvien todellisuutta Albrecht pohtii myös kauneuden käsitettä ja olemusta. Kasvin kauneus, jota usein katsotaan pinnallisuutta ja hetkellisyyttä kuvaavana, ei ole itseisarvo vaan sillä on aina tehtävä – houkutella, pelottaa, suojata, hedelmöittyä, synnyttää uutta. Maija Albrechtin käyttämä grafiikan menetelmä on nimeltään kuivaneula. Hän on kertonut työskentelytavastaan: ”Teen pienikokoista hiljaa keskustelevaa taidegrafiikkaa, joka vaatii katsojalta läheisyyttä tarkastelutapahtumassa. Toivon, että kuvani herättävät hiljaista ihmetystä, esittävät kysymyksiä, joihin ei ole valmiita vastauksia.”

She combines them with the world of the subconscious, blurring the boundaries of scientific illustration and works of art. By drawing imagined motifs with scientific meticulousness, she creates the impression of an accurately viewed immersion into a different reality. Her works entail deliberately inexplicable and surreal visual motifs – the other reality, of the image, is permissive and boundless. It provides the freedom to depict, develop and invent, to create a completely new kind of herbarium in which the human becomes part of flora.

Plant motifs also entail a more accessible and perennially topical symbolism – the life – span of a plant has often been compared to human life. A beginning, flourishing, withering and the end, with the cycles of life repeated again and again. Albrecht’s metamorphoses, in which eyes are surrounded by petals or a May lily grows out of an open mouth, underscore this paralleled nature of human and plant life. In her imagery, death is gentle and nature, as in the works of the early 20th-century Finnish artist Hugo Simberg.

By representing the reality of plants Albrecht also addresses the concept and essence of beauty. The beauty of a plant, often regarded as exemplifying the superficial and the momentary, is not value unto itself but instead always has a purpose – to attract, frighten, protect, to be fertilized, to give birth to new things. Maija Albrecht uses the drypoint technique and describes her manner of working as follows: ”I create graphic art of small format engaging in a quiet conversation requiring the viewer to come close to inspect the work. I hope my images arouse silent wonderment and pose questions to which there are no ready answers.”

HP

click to enlarge

Hyvää seuraa / Good company, kuivaneula, drypoint, 2006

Lehdistökuva / Press photo

  CV  

takaisin/back