Emmerich yhdistää abstrakteja ornamenttikuvioita tarkasti sommiteltuihin elementteihin. Olennainen osa teoksia on kaarevalinjainen, tyylitellyistä kasviaiheista sommiteltu koristekuvio, arabeski. Se kutoo teosten osia toisiinsa – kasveja, rusetteja, medaljonkeja, kasvoja ja hahmoja. Teoksiin kätkeytyy myös sanoja ja lauseita. Muodolliset ratkaisut ovat aina tiiviissä yhteydessä teosten sisältöön.

Emmerich vietti lapsuutensa Alankomaiden katolisessa eteläosassa ei-kristittynä. Indonesialaisen isänsä puolelta Emmerich tutustui taikauskoon ja magiaan. Teoksissa esiintyvät eksoottiset kaunottaret sekä kasvit ja kukat voi nähdä Emmerichin tutkimusmatkana omaan kulttuuritaustaansa.

Emmerichin taide pohjautuu myös siihen, miten eksotiikkaa on aikaisemmin käsitelty taiteessa. Puupiirroksen hyödyntäminen, viittaukset ns. primitiiviseen taiteeseen, siitä ammentaneisiin Paul Gauguiniin ja Henri Rousseauhon ovat ironisia ja kriittisiä. Emmerich ei käsittele mitään todellista kulttuuria, vaan ajallisesti, maantieteellisesti ja henkisesti kaukaista maailmaa ja eksotiikkaa älyllisenä käsitteenä.

Emmerich combines abstract ornamental designs with precisely composed elements. A significant part of the works is the arabesque, a curving-lined ornamental design composed of stylized plant motifs. It weaves the parts of the work together – plants, bows, medallions, faces and figures. Words and sentences are also hidden in the works. The formal solutions are always closely linked to content.

Emmerich spent her childhood as a non-Christian in the Catholic southern part of the Netherlands. Her Indonesian father introduced her to superstition and magic. The exotic beauties, plants and flowers of her works can be regarded as Emmerich’s voyage of discovery into her own cultural background.

The art of Hadassah Emmerich is also based on earlier ways of addressing exoticism in art. The use of woodblock print technique, references to so-called primitive art and to Paul Gauguin and Henri Rousseau who drew upon it, are ironic and critical. Emmerich does not deal with any real culture, but instead with a chronologically, geographically and mentally distant world, and with exoticism as an intellectual concept.

LK

Lehdistökuva / Press photo

Lehdistökuva / Press photo