Suffragetit saivat nimensä sanasta suffrage, joka tarkoittaa äänioikeutta. He ajoivat aluksi naisten äänioikeutta maltillisemmin, mutta siirtyivät myöhemmin suoraan toimintaan saavuttaakseen päämääränsä. Suffragetit saivat vankilatuomioita tuhopoltoista, poliitikkojen kimppuun hyökkäämisestä, parlamentin istuntojen häirinnästä. Vankilassa he käyttivät vaikutuskeinonaan nälkälakkoa ja heitä pakkosyötettiin. Naiset kiinnittivät itsensä kahleilla Buckinghamin palatsiin, sillä vanhoillisen valtajärjestelmän edustajina kuninkaallisten ajateltiin erityisesti vastustavan naisten äänioikeutta.

Suffragetit olivat usein koulutettuja naisia, joiden toimintaan vaikutti turhautuminen omien yhteiskunnallisten mahdollisuuksien rajallisuudesta. Miespoliitikot saattoivat kritisoida heidän käyttäytymistään: ”Kannattaako heitä edes kouluttaa, jos se vaikuttaa naisten käytökseen tällä tavoin.”

Gjertsen nostaa teoksessaan esiin historiallisen tapahtuman ja osoittaa kunnioitusta naisten oikeuksien puolesta taistelleelle kapinalliselle. Filmille taltioitu tapahtuma voi vaikuttaa kaukaiselta, mutta teos heijastelee myös yleisemmin marttyyriuteen, turhautumiseen ja uskoon liittyviä ajatuksia. Se mihin uskomme voi olla suhteellista. Emily Wilding Davison uskoi naisten oikeuteen äänestää ja keinot vaikuttaa olivat rajalliset. Aina sanat riitä vaan tarvitaan tekoja. Teoksessa Gjertsen rinnastaa sanan ja teon.

The suffragettes were given their name from word ’suffrage’, the right to vote. At first they campaigned in a more moderate way for women’s votes, but later took direct action to achieve their goals. Suffragettes were given prison sentences for arson, attacks on politicians and disturbing sessions of Parliament. In prison they resorted to hunger strikes and were forcefed. Women also chained themselves to Buckingham Palace since British royalty, as representatives of the conservative establishment were regarded as particularly opposed to women’s suffrage.

Many of the suffragettes were educated women whose actions were prompted by frustration over their limited political opportunities. Male politicians would criticize their behaviour: ”Is it even worth educating women, if it makes them behave like this?”

In her work, Gjertsen addresses a historical event and pays homage to a rebel who fought for women’s rights. This photographed event may seem distant, but the work also reflects in more general terms ideas related to martyrdom, frustration and beliefs. What we believe may be relative. Emily Wilding Davison believed in the right of women to vote, and the means to achieve this were limited. Words do not always suffice and action is needed. In this work Gjertsen juxtaposes words and deeds.

HP