Lutz Mommartz on saksalaisen vaihtoehtoelokuvan pioneeri, joka on tehnyt kokeellisia elokuvia 1960-luvulta lähtien. Hän asuu ja työskentelee Düsseldorfissa ja Berliinissä.



Lutz Mommartz is a pioneer of German alternative cinema, who has made experimental films since the 1960s. He lives and works in Düsseldorf and Berlin.
Läpimurtonsa hän teki vuonna 1967 lähettäessään neljä elokuvaa legendaariselle EXPRMNTL-festivaalille Knokkeen Belgiaan. Kaikki neljä elokuvaa hyväksyttiin festivaalille, kolme esitettiin kilpailussa ja Selbstschüsse voitti kansainvälisesti tunnustetun festivaalipalkinnon. Elokuvat herättivät paljon huomiota. Festivaalimenestystä ja sitä seuranneita arvosteluja ja tulkintoja Mommartz kommentoi lakonisesti, ettei hänestä koskaan pitänyt tulla elokuvantekijää. Rauma Biennale Balticumissa on esillä kaksi Mommartzin varhaista työtä. Omakuvissa (Selbtschüsse, 1967) Mommartz kuvaa itseään juoksemassa ja hyppimässä pellolla, hän heittelee kameraa ilmaan. Koko maailma pyörii tekijän ympärillä. Tai hän tekee omasta elämästään karusellia ja vuoristorataa. Tie naapuriin -elokuvassa (Weg zum Nachbarn, 1968) kuvaan on rajattu naisen ylävartalo tämän keinuessa ja liikkuessa nautinnollisesti lähes paikallaan. Katsoja ei saa nähdä, mitä alapuolella tapahtuu. Teoksen intensiivisyys syntyy naisen katseen voimasta, joka on samalla välttelevä ja saavuttamaton, mutta samalla hyvin läsnä oleva ja koskettava. Mommartzin aikanaan hyvin radikaalit kokeelliset elokuvat eivät ole syntyneet abstraktista ilmaisusta tai ankarasta käsitteellisyydestä, vaan hänen lähtökohtansa on aina ollut kameran ja ihmisen välinen vuorovaikutus. Mommartzin elokuvat perustuvat tyypillisesti vain yhdelle ajatukselle, jolloin vaikutus katsojaan on kestävä. Mommartzin elokuvat ovat usein olleet provokatiivisia ja yksinkertaisuudessaan vaikuttavan tarkkoja tutkielmia ihmisestä. Mommartz made his professional breakthrough in 1967, when he submitted four films for the legendary EXPRMNTL film festival in Knokke, Belgium. All four were accepted; three were screened at the festival and Selbstschüsse won the internationally recognized festival prize. The films aroused a great deal of attention. Commenting on his success at the festival and the ensuing reviews and interpretations of his work, Mommartz has said laconically that he should never have become a filmmaker. Two early works by Lutz Mommartz are on show at Rauma Biennale Balticum. In Self-portraits (Selbtschüsse, 1967) Mommartz films himself running and jumping in a field, throwing his camera into the air. The whole world revolves around the filmmaker. Or he is making a carousel and a roller-coaster of his own life. In Way to the Neighbor (Weg zum Nachbarn, 1968) the upper body of a woman is cropped in the image as she sways back and forth and moves with pleasure while remaining almost in place. The viewer is not allowed to see what is going on further down. The intensity of this work is created by the power of the woman’s gaze, at the same time evasive and unattainable, while also being highly present and touching. Mommartz’s experimental films, which were highly radical in their day, did not stem from abstract expression or strict conceptuality. Instead, his starting point has always been to interaction of camera and man. Mommartz’s films are typically based on a single idea, providing an enduring influence on the viewer. They are often provocative and precise studies of man having impact through simplicity.

LK

click to enlarge

Tie naapuriin/Way to the Neighbor 1968 16 mm Film, DVD
click to enlarge

Tie naapuriin/Way to the Neighbor 1968 16 mm Film, DVD
click to enlarge

Tie naapuriin/Way to the Neighbor 1968 16 mm Film, DVD
click to enlarge

Tie naapuriin/Way to the Neighbor 1968 16 mm Film, DVD
  CV  

takaisin/back