Aija Zarina on latvialainen taiteilija, joka oli 1980-luvulla ensimmäisten joukossa rikkomassa julkisesti neuvostotaiteen sosialistisen realismin kaanonia.



Aija Zarina is a Latvian artist, who was among the first in the 1980s to publicly break down the canon of Socialist Realism of Soviet art.
Zarinan taiteen takana vaikuttaa niin pysähtyneisyyden aikakausi ja sosialismin romahtaminen kuin postmoderniin taiteeseen liittyvän uudenlaisen ajattelun syntyvaiheet. Vielä 2000-luvulla hänen roolinsa on ollut olla romanttinen vallankumouksellinen Latvian taiteessa. Vaikkei Zarina vältä erilaisia vaikutteita, hän säilyttää modernistisen filosofisen otteen taiteeseen: merkityksen ja moninaisuuden katoaminen yhteiskunnallisuuden varjolla ei ole hyväksyttävää. Useimpien Zarinan teosten pääosassa on naisen hahmo. Zarina on aina ottanut vapauden säilyttää lapsen havaintoon liittyvän suoruuden ja välittömyyden maalaustavassaan. Maalaustyyli ei kuitenkaan vain ihaile lapsen pelkistämiskykyä, vaan värien kirkkaus ja viivan selkeys on tapa välittää viesti lakonisesti, selvästi ja täsmällisesti. Zarinan taiteellinen ilmaisu on kehittynyt samankaltaisessa henkisessä ympäristössä kuin esimerkiksi italialaisen Achille Bonito Olivan 1970-luvun lopulla perustama Transavantgardia-liike, jonka uusekspressionistinen ilmaisu ammensi politiikan sijasta aiheensa esimerkiksi historiasta ja myyteistä. Zarinan näkemys taiteilijan vastuusta ja taiteen roolista henkisen kasvun välineenä on vahva. Hänen teoksissaan heijastuu usko siihen, että taiteilija pystyy yhteisöstäänkin erotettuna tajuamaan sen, mikä on ihmiselle tärkeintä. Taiteilija työssään ottaa aktiivisesti osaa maailmaan ja sitä muokkaaviin näkymättömiin prosesseihin. Underlying her work are the period of stagnation and the collapse of socialism, as well as the birth of new thinking related to postmodern art. Even in the 2000s it has been her role to be a romantic revolutionary in Latvian art. Though not avoiding different impulses, Zarina maintains the approach of modernist philosophy in art: the loss of meaning and plurality at the cost of a political and social standpoint is not acceptable. The figure of a woman has the leading role in most of Zarina’s works. She has always taken the liberty of preserving the direct nature and immediacy of a child’s perception in her manner of painting. The style of painting not only admires the ability of a child to simplify, but also the bright colours and clarity of line are a way of passing on the message laconically, clearly and precisely. Zarina’s expression has evolved in an intellectual atmosphere similar, for example, to the Transavangardia movement founded by the Italian artist Achille Bonito Oliva in the late 1970s, in which neo-expressionism drew upon history and myth for its themes instead of politics. She has a strong conception of the responsibility of the artist and the role of art as a means of intellectual growth. Her works reflect faith in the artist’s ability to comprehend what is most important for man even when separated from his or her community. In her work, Zarina actively participates in the world and the unseen processes that shape it.

LK

click to enlarge

Vihreä tähti/Green Star 2007 oil/canvas

Lehdistökuva / Press photo

click to enlarge

I am rose oil/canvas

Lehdistökuva / Press photo

click to enlarge

Ystäväni/My Friends, oil/canvas

Lehdistökuva / Press photo

  CV  

takaisin/back