Aija Zarina on latvialainen taiteilija,
joka oli 1980-luvulla ensimmäisten
joukossa rikkomassa julkisesti
neuvostotaiteen sosialistisen
realismin kaanonia.
![]() Aija Zarina is a Latvian artist, who was among the first in the 1980s to publicly break down the canon of Socialist Realism of Soviet art. |
|
| Zarinan taiteen takana vaikuttaa niin pysähtyneisyyden aikakausi ja sosialismin romahtaminen kuin postmoderniin taiteeseen liittyvän uudenlaisen ajattelun syntyvaiheet. Vielä 2000-luvulla hänen roolinsa on ollut olla romanttinen vallankumouksellinen Latvian taiteessa. Vaikkei Zarina vältä erilaisia vaikutteita, hän säilyttää modernistisen filosofisen otteen taiteeseen: merkityksen ja moninaisuuden katoaminen yhteiskunnallisuuden varjolla ei ole hyväksyttävää. Useimpien Zarinan teosten pääosassa on naisen hahmo. Zarina on aina ottanut vapauden säilyttää lapsen havaintoon liittyvän suoruuden ja välittömyyden maalaustavassaan. Maalaustyyli ei kuitenkaan vain ihaile lapsen pelkistämiskykyä, vaan värien kirkkaus ja viivan selkeys on tapa välittää viesti lakonisesti, selvästi ja täsmällisesti. Zarinan taiteellinen ilmaisu on kehittynyt samankaltaisessa henkisessä ympäristössä kuin esimerkiksi italialaisen Achille Bonito Olivan 1970-luvun lopulla perustama Transavantgardia-liike, jonka uusekspressionistinen ilmaisu ammensi politiikan sijasta aiheensa esimerkiksi historiasta ja myyteistä. Zarinan näkemys taiteilijan vastuusta ja taiteen roolista henkisen kasvun välineenä on vahva. Hänen teoksissaan heijastuu usko siihen, että taiteilija pystyy yhteisöstäänkin erotettuna tajuamaan sen, mikä on ihmiselle tärkeintä. Taiteilija työssään ottaa aktiivisesti osaa maailmaan ja sitä muokkaaviin näkymättömiin prosesseihin. |
Underlying her work are the period of stagnation
and the collapse of socialism, as well as the birth of
new thinking related to postmodern art. Even in the
2000s it has been her role to be a romantic revolutionary
in Latvian art. Though not avoiding different
impulses, Zarina maintains the approach of modernist
philosophy in art: the loss of meaning and plurality
at the cost of a political and social standpoint is
not acceptable.
The figure of a woman has the leading role in most
of Zarina’s works. She has always taken the liberty
of preserving the direct nature and immediacy of a
child’s perception in her manner of painting. The style
of painting not only admires the ability of a child to
simplify, but also the bright colours and clarity of
line are a way of passing on the message laconically,
clearly and precisely.
Zarina’s expression has evolved in an intellectual
atmosphere similar, for example, to the Transavangardia
movement founded by the Italian artist Achille
Bonito Oliva in the late 1970s, in which neo-expressionism
drew upon history and myth for its themes
instead of politics. She has a strong conception of the
responsibility of the artist and the role of art as a means
of intellectual growth. Her works reflect faith in the
artist’s ability to comprehend what is most important
for man even when separated from his or her community.
In her work, Zarina actively participates in the
world and the unseen processes that shape it.
LK |
![]() Vihreä tähti/Green Star 2007 oil/canvas |
![]() I am rose oil/canvas |
![]() Ystäväni/My Friends, oil/canvas |
|
CV
|
|