Elina Salo (1914-1999), talletuskokoelma Rauman taidemuseossa vuodesta 1999 (ESK)

Elina Salo muutti Raumalle vuonna 1946 hänen miehensä Väinö Salon saatua työpaikan raumalaisesta Ernamon kenkätehtaasta. Muutto Raumalle merkitsi Elina Salolle luopumista haaveistaan opiskella taidetta Ateneumissa. Raumalla hän tutustui taiteilija Ensio Harnin näyttelyyn ja päätti pyrkiä tämän yksityisoppilaaksi. Elina Salo oli Harnin ensimmäinen oppilas, mutta seuraavana vuonna oppilaiksi tulivat lehti-ilmoituksen houkuttelemina myös Unto Kaski ja Tuulikki Salo. Myöhemmin ryhmään liittyi myös Hilja Marttila. Vuosina 1949-51 Elina Salo opiskeli öljyvärimaalausta taidemaalari Kosti Koskisen oppilaana. Lisäksi hän osallistui kesällä 1966 Orivedellä Nandor Mikolan ja Reino Hietasen kuvataiteen jatkokurssiin. Jo vuonna 1949 Elina Salo oli yhdessä Unto Kasken kanssa hyväksytty Rauman Taiteilijaseuran jäseneksi.

Elina Salon alkukauden tuotantoon kuuluu kymmeniä lapsia ja nuoria esittäviä muotokuvia. Vuonna 1972 syntyi kantaaottava teossarja "Lapsi kansalaisena", joka oli tehty akvatinta pehmeäpohjatekniikalla. Sarjaan kuuluu teokset "Lisääntykää ja täyttäkää laitokset", "Isä, minäkin olen olemassa", "Keski-ikä 16", "Elintasokilvan lieveilmiöitä" ja "Liftausmatkalla". Salo kuvaa lapsen yksinäisyyttä yhteiskunnassa, jossa aikuisella ei ole aikaa nuorelle, kasvavalle ihmiselle. Toinen teossarja kuvaa naisen tunteita. Sarjaan kuuluvat teokset "Yksin", joka kertoo lapsettomuudesta sekä "Symbioosi", joka kuvaa äidin ja lapsen suhdetta.

Ahlströmin paperitehdas pyysi Elina Saloa tekemään heille grafiikanvedoksen liikelahjaksi Kauttualla sijaitsevasta paperitehtaasta. Tätä tilausta varten syntyi kuuden akvatinta-kuivaneulatekniikalla toteutetun teoksen sarja "Paperin synty". Paperitehdas valitsi itselleen teoksen "Vesilaitos", josta otettiin 100 vedosta.

Lisäksi Elina Salon sarjoihin kuuluvat vuonna 1973 valmistuneet telakka-aiheiset teokset. Sarjan teoksia on hankittu mm. Suomen valtion ja Rauman ystävyyskaupunkien kokoelmiin.

1980-luvulla Elina Salon teokset muuttuivat asetelmallisiksi - aiheena olivat astiat, kukat, oksat ja koriste-esineet. Hän toteutti aiheensa pitkää työprosessia vaativalla mezzotinto-tekniikalla. Pehmeät ääriviivat ja sametinmusta pinta olivat omiaan myös henkilökohtaisemman kuvamaailman ilmaisuvälineeksi. Taiteilija teki nostalgisen sarjan hänelle rakkaista henkilöistä ja nukkekodin kalustosta, jonka hän pienenä tyttönä oli saanut omalta isältään. Kokoelmasta löytyy myös muutamia värillisiä grafiikanvedoksia mm. "Samovaari" ja "Talismaani".

Vuonna 1971 Länsi-Suomi Oy myönsi Salolle taidemitalin ansiokkaasta työstä sekä taidegraafikkona että kuvataideopettajana. Elina Salo oli myös vuonna 1976 perustetun Rauman Taidegraafikot ry:n perustajajäsen ja ensimmäinen puheenjohtaja. Taidegraafikkojen jäsenet ovat pätevyytensä osoittaneita taiteilijoita ja järjestön tehtävänä on grafiikan menetelmien tunnetuksi tekeminen Raumalla. Opetusministeriö myönsi Elina Salolle taiteilijaeläkkeen vuonna 1978. Rauman Taiteilijaseura kutsui taidemaalari Elina Salon kunniajäsenekseen vuonna 1982. Jäätyään eläkkeelle kansalaisopiston tuntiopettajan tehtävistä taiteilijalle jäi aikaa uusiin haasteisiin. Seurakunnan Meriristissä alkoi syksyllä 1979 harrastustoiminta, jonka yhdeksi toiminta-alaksi tuli öljyvärimaalaus Elina Salon aloitteesta. Kurssi vakiinnutti asemansa seurakunnan budjetoitua varoja kuvataidepiirin materiaalihankintoihin.

1990-luvulla Elina Salo perusti taidegraafikkoystäviensä kanssa Galleria Elinan Hauenguanoon aivan Rauman taidemuseon naapuriin. Elina Salon muistonäyttely pidettiin Rauman taidemuseossa alkuvuodesta 2000.


© Rauman taidemuseo 2011 
Tekijänoikeudet | Yhteystiedot