Muut Ars Raumat

Ars Rauma 2011

Ars Rauma 2009

Ars Rauma 2007

Ars Rauma 2006

Ars Rauma 2004

Ars Rauma 2003

Ars Rauma 2002

KNUPEI- RAUMALAISIA MUOTOKUVIA

Rauman taidemuseon alakerta 14.3.-31.5.2009

Tervetuloa tiedotustilaisuuteen 12.3. klo 11.00

Avajaiset perjantaina 13.3. klo 18.00 Rauman Taideyhdistyksen ja taidemuseon yhteistyönä syntyneen Ars Rauma 2009 - näyttelyn kuraattorina toimii Rauno Luttinen. Näyttelyn lähtökohtana on muotokuva. Museon alakertaan on kerätty runsas henkilökuvien galleria - kuutisenkymmentä raumalaismuotokuvaa kaupungin, yritysten, museoiden ja yksityishenkilöiden kokoelmista.

Ihmiskasvoilla on lumovoimaa. Ne kiinnostavat kaikkia - kehdosta hautaan. Erityisesti media on viehtynyt niihin. Jutut ja uutiset sekä niitä täydentävät kuvat ovat hyvin yksilökeskeisiä. Asioille ja ilmiöille pitää antaa kasvot.

Näyttelyn teokset peilaavat suomalaisen muotokuvan historiaa. Suomen muotokuvataiteen syntyvaiheet liittyvät Raumaan. Konterfeijari Jochim Neiman (1600-1673) maalasi vuonna 1640 Rauman kirkkoon vanhimman tuntemamme suomalaismuotokuvaan, kirkkoherra Gregorius Finnon epitafin.1800-luvulla muotokuvasta tuli kansallisen autonomian yksi ilmentymä, joka kilpaili kameran kanssa näköisyyden illuusiosta kuvaten sitä, miten sääty-yhteiskunnan aristokratia sai kilpailijakseen modernia maailmaa edustavan porvariston, jonka kuvat maalattiin mielellään istumassa tai rintakuviksi merkkinä yhteiskunnan liberalisoitumisesta. Suomen maalaustaiteen kultakauden kärkinimiin kuuluva Arvid Liljelund on tämän aikakauden tunnetuin edustaja näyttelyssä.

Yhteiskunnallista asemaa korostava muotokuvamaalaus menetti asemiaan 1900-luvun alussa. Tilalle tulivat modernin muotokuvan kehittäjät. Tarkkaan näköhavaintoon perustuvan maalaustavan tilalle tuli taiteilijan oma sisäinen tunne, jonka hän "puristi" itsestään. Tätä kutsutaan ekspressionismiksi - rauman kielellä "ittestäs ulos prässäämiseks". Uuden tyylin tavaramerkkejä olivat maalauksellisuus, mallin vapaa vaatetus, epämuodolliset asennot ja sommittelut. Malleista antoisimpia olivat ns. kansanihmiset, joista näyttely tarjoaa monta hyvää esimerkkiä. Yksi tämän aikakauden edustajia oli Raumalla pitkään vaikuttanut Vihtori Ylinen, jolta näyttelyssä on useita maalauksia. 1960-luvulta alkaen on kritisoitu perinteistä tilausmuotokuvaa ja vaadittu selkeää eroa valokuvaan. Taiteen muodot ja edustuksellisuus eivät aina kohtaa ja moderni muotokuvataide on joutunut tasapainoilemaan edelleen näköisyysongelman kanssa. Monien mielestä muotokuvassa ei saa olla fantasiaa eikä liiaksi taiteilijaa itseään vaan halutaan idealisoivaa ja perinteistä muotokuvataidetta.

Muotokuvamaalarin kiitollisin kohde on hän itse; malli on aina läsnä, hänet voi surutta määrätä haluttuun asentoon, hän ei kapinoi, hänet voi maalata nuoremmaksi, nätimmäksi, laihemmaksi, lihavammaksi jne. Omakuvat edustavat ekspressionismin huipentumaa. Ne eivät ole virallisia ja näköisyys palvelee taiteellista päämäärää. Ankara itsetutkiskelu ja elämän surkuhupaisuuden kuvaaminen lähentävät ne symbolismin ihmiskuvaan. Yksi näyttelyn terävimmistä omakuvan tarkkailijoista on raumalainen Hilja Marttila. Pääasiassa muotokuvantekijät ovat onneksi uskollisia omille taiteellisille intuitioilleen, Aila Salo klassiselle kuvanveistolle, Tapani Raittila meditatiiviselle sävymaalaukselle, Kerttu Horila tekee naturalistisesta näköisyydestä omannäköistään jäljittelemätöntä taidetta, joka ei jätä ketään kylmäksi."

Rauno Luttinen, FM, kuvataiteilija


© Rauman taidemuseo 2011 
Tekijänoikeudet | Yhteystiedot