Vuonna 1974 järjestettiin ensimmäinen Ars Rauma, jossa oli esillä 59 teosta 15 eri taiteilijalta. Alkuaikoina Ars Rauma näyttelyissä oli vuosittain mukana parikymmentä taiteilijaa. Vuodesta 1979 lähtien Ars Rauma on ollut teemanäyttely, joka on esitellyt muutaman taiteilijan tai rajautunut tiettyyn teemaan. 

Fredrik Wretman, Ruotsi And so it goes... Valettu alumiini Rauma Biennale Balticum 1992 (klikkaa kuva isommaksi) Thomas Eller THE Selbst-SELBST(morph) Valokuvainstallaatio Rauma Biennale Balticum 1994 Selbst, copyright: VG Bild Kunst (klikkaa kuva isommaksi)

Vuonna 1983  tehtiin päätös Pohjanlahden Biennalen laajentamiseksi. Alpo Saravan esityksestä päätettiin pyytää edustajia Neuvostoliitosta, Puolasta, Länsi- ja Itä-Saksasta, Tanskasta, Ruotsista ja Suomesta. Biennaalin laajennettua koko Itämeren alueen näyttelyksi sille valittiin oma näyttelytoimikunta. 

Ensimmäinen Biennale Balticum esitteli vain Itämeren rannikkokaupunkien taidetta. Näyttely koottiin kutsunäyttelynä ottamalla yhteyttä kunkin maan taiteilijajärjestöihin. 

Rauma Biennale Balticumin merihevosaiheisen logon suunnitteli Raimo Aarras. Vuoden 1985 biennaaliin osallistuivat mm. raumalaiset Lasse Kempas, Eila Minkkinen, Immo Tuominen ja Kauko Räike

Vuoden 1987 Rauma Biennale Balticumin suojelijana oli rouva Tellervo Koivisto. Hän tutustui näyttelyyn yhdessä rouva Danielle Mitterrandin kanssa. Suomalaistaiteilijoista mukana olivat mm. Arja Karppinen, Jaakko Niemelä, Sinikka Palonen, Markku Rantala, Liisa Rautiainen, Ann Sundholm, Raili Tang ja Henri Wuorila-Stenberg.

1990-luvun alussa Rauma Biennale Balticum muutti jälleen muotoaan. Näyttelyille ryhdyttiin nimeämään taiteellinen kuraattori, joka ideoi  näyttelyn teeman ja valitsi taiteilijat. Biennaalin asema vakiintui ja sen maine Itämeren alueen nykytaiteen näyttelynä vahvistui. 

Ensimmäinen taidemuseon ulkopuolelta nimetty kuraattori oli  Maaretta Jaukkuri vuonna 1990 . Näyttely sai teeman Välimatkoja. Konkreettiset ja filosofiset ulottuvuudet tuotiin näyttelyssä esiin eri tavoin.  Näyttelyyn osallistui mm. Ernst Billgren, Leonhard Lapin, Eva Löfdahl, Pekka Nevalainen, Mari Rantanen, Gerhard Richter, Olegs Tillbergs, Leon Tarasewicz ja Marko Vuokola. Avajaisten yhteydessä oli virolaisen Siim-Tanel Annuksen performance. Näyttelyyn osallistunut latvialainen Olegs Tillbergs palkittiin seuraavana vuonna Henna ja Pertti Niemistön Säätiön Ars Fennica palkinnolla.

Barbara Strakan kuratoimassa vuoden 1992 biennaalissa teemana oli Kollektiivinen muisti, historiallinen tietoisuus ja kansallinen kulttuuriperintö. Näyttelyluettelon esipuheessa Barbara Straka kirjoitti, että hänen aloittaessaan näyttelyn kuratointia kesällä 1991 ei vielä osattu aavistaa tulevaa Neuvostoliiton hajoamista. Näyttelyajankohtana Itämeren alueen poliittis-maantieteellinen tila muotoutui uudelleen. Ajankohtainen näyttely palkittiin ICOM:n kunniakirjalla Vuoden Museoteoksi 1992.

Strakan kokoamassa näyttelyssä museon yläkerran lattiaa peitti hiekkalaatikko leluineen - hiekassa oli esineitä, jotka oli löydetty entisen neuvostotukikohdan alueelta. Georgij Gurjanovin maalausten kuvakieli oli jatkoa neuvostoliittolaiselle sosialistiselle realismille - katseet oli kuitenkin jo käännetty kohti länttä.

Vuonna 1994 latvialainen Helena Demakova valitsi biennaalin taiteilijat teemalla Kesäyön unelma. Elämän kätketyt ilmiöt, unien sanomat, haaveet ja sivumerkitykset saivat keskeisen roolin näyttelyssä, joka oli omistettu Olli Lyytikäisen muistolle. Näyttelystä hankittiin Rauman taideyhdistyksen järjestämän keräyksen varoilla Kanalinrannassa sijaitseva Bjørn Nørgaardin veistos Uneksija. Teos kuuluu Rauman Taidemuseon kokoelmiin. Ojars Petersonsin suurikokoinen teos Oranssi naapuri valtasi Hauenguanon aukion ja Lembit Sarapuun mytologiset maalaukset alastomine ihmishahmoineen keräsivät monia kommentteja näyttelyvierailta. 

Vuoden 1996 biennalen teemana oli Survival ja se koottiin taloudellisista syistä ilman ulkopuolisen kuraattorin apua. Osa teoksista oli esillä kaupungilla - Reijo Paavilaisen Romulus ja Remus keskuspuistossa sekä Lars Bergströmin ja Mats Bigertin teos Terapiataksi, jonka kyytiin näyttelyvieraat pääsivät. Avajaisten yhteydessä järjestettiin selviytymisleiri Rauman saaristossa.

Peeter Allik Syksyinen mietiskely Öljy kovalevylle Rauma Biennale Balticum 1998 (klikkaa kuva isommaksi)

Vuoden 1998 biennaalin kuraattorina toimi Aneta Szylak, Gdanskin nykytaiteen keskuksen johtaja. "Where are you from?" johdatteli yhdeksästä eri maasta kotoisin olevat taiteilijat julkisen ja yksilöllisen identiteettinsä ilmaisemiseen. Näyttelyn sekä siihen liittyvän seminaarin puitteissa Szylak toi esiin kulttuurierojen rikkautta ja arvokkuutta. Hän viritti myös keskustelua kansallisten erityispiirteiden elinmahdollisuuksista yhdentyvillä taidemarkkinoilla. Rauma Biennale Balticumin hän näki foorumina, jossa annetaan mahdollisuus erilaisten Itämeren piiriin kuuluvien kulttuurien kohtaamiselle.

Vuoden 2000 biennaalin otsikko oli Tulevaisuuden jäljillä. Näyttely koottiin taidemuseon omin voimin. 1990-luvulla biennaaleihin osallistuneet taiteilijat saivat tehdä ehdotuksia vuoden 2000 osallistujista. Ehdotusten perusteella näyttelyyn valittiin 15 taiteilijaa. Ars Baltica -näyttelysarjaan pääseminen helpotti näyttelyn taloutta ja mahdollisti taiteilijoiden matkustamista Raumalle. Näyttelyn tunnus, joka toistui julisteessa ja lipuissa, oli kuva Lars Siltbergin teoksesta Mies jään päällä. Esillä oli myös Peeter Peren teokset - vanerit, joita oli käsitelty tuliaseella ampumalla sekä Ineta Sipunovan roolileikki, joissa diaprojektorin avulla saatiin heijastettua erilaisia kuvia - barbin, maatuska-nuken tai egyptiläisen veistoksen kasvot - katsojan oman peilikuvan kanssa päällekkäin.

Vuonna 2000 järjestettiin suomenkielinen Biennale Balticum seminaari, jossa luennoivat Kuvataideakatemian rehtori Mika Hannula sekä Taide-lehden toimittaja Hannu Rinne. Heidän lisäkseen kuultiin kulttuurisihteeri Taina Rasin esitelmä Kotkan kaupungin taidehankkeista, jotka liittyvät Itämeren alueeseen.

Full Power Life: Comput Malfunc,Telekopioteos Sähköinen taide 1992

Uudet mediat
1980-luvulla Rauman taidemuseo alkoi esitellä uutta mediataidetta järjestämällä vuosittain videokatselmuksen. Myöhemmin jatkettiin tietokone- sekä elektronisen taiteen esittelyillä. 1990-luvulla  näyttelyt keskittyivät erilaisiin teemoihin.  Aurinko -näyttely toteutettiin vuonna 1997. Näyttely oli esillä Tanskassa vuonna 2001. Vuonna 1999 esiteltiin hologrammeja Kangastus-Mirage -näyttelyssä. Intendentti Janne Kosken suunnittelema näyttely oli esillä taidemuseoissa myös Salossa, Kemissä, Kajaanissa ja Mikkelissä. Näyttelyssä esiteltiin myös hologrammitaiteen historiaa. Näyttelyn tunnetuimpiin teoksiin kuului taiwanilaissyntyisen Shu Min-Lin hologrammilla toteutetut kolmiulotteiset ja hämmästyttävän todentuntuiset kasvokuvat, jotka sijaitsivat yläkerran näyttelytilan lattialla.  Teos oli esillä kaksi vuotta myöhemmin Venetsian biennaalissa. Sekä Aurinko - että Kangastus-näyttelyn yhteydessä julkaistiin näyttelykirja.

Valkoista valkoiselle - Lumiukko Rauman OKL, 1994 (klikkaa kuva isommaksi)

Lasten näyttelyt
Vuodesta 1991 alkaen Rauman Taidemuseossa on vuosittain järjestetty lapsille suunnattu näyttely. Ensimmäisenä lastennäyttelynä oli Eija Tähkäpään Tunnustelutunneli. Lapset osallistuivat itse näyttelyn toteuttamiseen vuonna 1992. Nallet matkalla -näyttelyyn saivat halukkaat tuoda esille oman nallensa. Seuraavana vuonna aiheena oli Lumiukko. Vuonna 1994 oli vuorossa Blue Lotus Teamin toteuttama näyttely väreistä Tosi-väri-leikki. Pikku Kakkosen näyttelyssä vuonna 1995 olivat esillä mm. Karvakuonot, Pelle Hermanni ja Rölli. Vuonna 1996 esiteltiin teatterinukkeja Kaisa Saaren ja Eila Puumalaisen kokoelmista. Kitta Sara rakensi taidemuseon yläkertaan Lumotun vintin ja vuonna 1998 näyttelyn toteutti LIITE-ryhmä. Unen maailmoja tutkivaa Tosi uni -näyttelyä seurasi paikallisen taiteilijan Eija Sunelin suunnittelema Salainen puutarha, johon liittyi myös piirustuskilpailu. Vuonna 2002 aloitettiin aisteista kertova näyttelysarja Voihan nenä! -näyttelyllä, jonka aiheena oli hajut ja hajuaisti. Näyttelyn toteuttivat Rauman Taidemuseo sekä lapsiryhmät yhdessä opettajien ja kuvataiteilijoiden kanssa.