Museo

Hallinto

Museon historia

Museorakennusten historia


Museorakennusten historiaa

Pinnalan päärakennus

Pinnalan päärakennus on vuodelta 1795 ja Rauman ensimmäinen yksityinen kivitalo. Kivestä oli sitä ennen kirkkojen lisäksi rakennettu vain raatihuone, joka valmistui 1776. Seuraava kivitalo, Linnala, rakennettiin 1830-luvulla Pinnalan lähelle. Muita kivitaloja alkoi kaupunkiin tulla vasta 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä.

Yleisiä eivät kivitalot 1700-luvulla olleet muissakaan maamme kaupungeissa, vaikka valtiovalta jo 1500- ja 1600-luvuilta lähtien oli kehottanut rakentamaan kaupungin kaunistamiseksi kivitaloja ainakin pääkatujen varsille ja tärkeimmille paikoille. Ainakin julkiset rakennukset oli määräysten mukaan pyrittävä tekemään kivestä. Viranomaiset korostivat myös paloturvallisuusnäkökohtia ja 1700-luvulla, hyödyn aikakaudella, lisäksi metsien säästämisen tärkeyttä. Vuonna 1757 säädettiin kahdenkymmenen vuoden verovapaus kivitalojen rakentajille ja heidän perheilleen. Myös kaupunkien rakennusjärjestyksissä vaadittiin kivitaloja, usein jopa taisteltiin puutaloja vastaan.

Propagandasta huolimatta vain Turussa oli kivitaloja suuremmassa määrin, vuonna 1782 niitä oli 113, joista enin osa oli rakennettu viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa, eli verovapauslain voimassaoloaikana. Turun palossa vuonna 1827 tuhoutui 253 kivitaloa. Porvoossa, jossa kivirakennuksia oli suhteellisesti enemmän kuin muualla, oli 1700-luvun loppuun mennessä kahdeksan kivitaloa, niistä viisi yksityistä. Moni Suomen ja Ruotsin pikkukaupungeista sai ensimmäisen kivitalonsa vasta 1800-luvulla. Kivitalojen vähäiseen suosioon vaikutti niiden kalleuden lisäksi ehkä myös se, ettei aina täysin hallittu kivestä rakentamisen tekniikkaa, vaan taloista saattoi puutteellisen pohjaeristyksen vuoksi tulla kosteita ja epäterveellisiä.

Pinnalan ennakkoluuloton rakennuttaja oli Efraim Broman, jonka nimikirjaimet rakennusvuoden lisäksi koristavat katujulkisivun muuriankkureita. Hän oli yksi kaupungin neljästä kauppiaasta. Ulkomaille suuntautuvan puutavarakaupan lisäksi hän piti Pinnalassa avointa kauppapuotia. Kivirakennuksen valmistuttua puoti toimi rakennuksen alakerrassa. Tila säilyi kauppahuoneistona aina siihen asti, kun rakennus tuli museokäyttöön 1970. Yläkerrassa oli asunto.

Pinnalan kivirakennuksen edustama kaksikerroksinen rakennustyyppi tuli 1700-luvun jälkipuoliskolla suosituksi kaikkien huomattavien rakennusten tyyppinä. Pohjakaavana käytettiin karoliinistä keskeissalipohjaa, jonka yhtä muunnosta Pinnalankin huonejako noudattaa. Katto oli vanhemmissa rakennuksissa usein mansardi- eli taitekatto. Monessa rakennuksessa, kuten Rauman raatihuoneessa oli lisäksi keskirisaliitti frontoneineen. Rakennusten julkisivuja jäsennöivät pystysuuntaiset pilasterijaot ja vaakasuuntaiset listoitukset.

Tyypin on ranskalaisesta klassismista saatujen esikuvien perusteella luonut Carl Hårleman, joka toimi Ruotsissa hovi-intendenttinä ja vuodesta 1741 yli-intendenttinä. Tyyliä levitti koko maahan Carl Hårlemanin kouluttama suuri arkkitehti-rakennusmestarikunta. Carl Winjbladin ansiota oli, että Hårlemanin tyyli yleistyi maamme porvarillisissa rakennuksissa. Winjblad laati mallikirjan, jonka piirustusten mukaan tai niitä mukaillen Ruotsissa ja Suomessa rakennettiin cialis australia over the counter lähes vuosisadan ajan. Mallikirjaa lähetettiin vuonna 1756 jopa useita kymmeniä kappaleita jokaiseen lääniin. Malleja osasivat soveltaa pystyvät käsityöläiset. Kookas, kaksikerroksinen rakennustyyppi tuli suosituksi paitsi kivestä, ennen kaikkea puumateriaalista toteutettuna.

1700-luvun lopulla, tapahtui rakennusihanteissa muutoksia. Uusklassismin vaikutuksesta alkoivat julkisivut antikisoitua ja kattomuoto muuttua yksinkertaiseksi satulakatoksi. Pinnalan kivirakennuksen rakentamisen aikaan 1795 olivat Winjbladin mallikirjan edustamat 1700-luvun klassismin piirteet vielä vallitsevia maassamme, mutta myös uusklassismin piirteitä oli alkanut ilmaantua rakennuksiin. Pinnala mataline satulakattoineen ja katujulkisivun vahvasti uusklassisvaikutteisine listoituksineen on seurannut tarkoin uusimpia virtauksia. Myös ikkunoiden koko ja muoto, sisätilojen pariovet ja monet muut yksityiskohdat ovat olleet hyvin ajanmukaisia.

Valitettavasti rakennuksen suunnittelijasta ei ole säilynyt tietoja. Esikuvia on saattanut olla yhtä hyvin Turussa kuin Tukholmassakin. Kaupungin huomattavimpiin kauppiaisiin lukeutuvalla Efraim Bromanilla oli yhteyksiä molempiin. Rakennusaikaisista vaiheista ei ole säilynyt tiedossa kuin se, että kattotiiliä ja nauloja tilattiin Ruotsista, mutta että laivuri, jonka piti tuoda, laiminlöi tehtävänsä.

Anna Nurmi-Nielsen
Rauman Museo

Pinnalan ulkorakennus

Pinnalan kiinteistö, jossa nykyisin toimii Rauman taidemuseo, on parhaiten säilyneitä kokonaisuuksia Rauman vanhassa kaupunginosassa. Se kertoo kaupungin vauraimpien kauppiaiden elinympäristöstä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla. Pihapiirin kaikki vanhat rakennukset ovat vielä tallella.

Vanhat asuinrakennukset 1700-luvun lopusta ja 1800-luvun alusta ovat säilyttäneet alkuperäisen ulkoasunsa, 1840-luvulta oleva pakari-renkitupa ja saunarivi on vuorattu uudelleen 1900-luvun alussa, jolloin myös kadun varressa ollut makasiini muutettiin asuintiloiksi. Pihan perällä oleva ulkorakennus on myös paikallaan ja entisöity 1900-luvun lopussa.

Tontin kulmassa oleva ulkorakennus koostuu useammasta hirsi- ja lautaosasta. Vuonna 1839 rakennettu hirsiosa käsitti alunperin karjasuojia, viiden lehmän navetan ja viiden hevosen tallin sekä kaksi liiteriä. Kaikkien tilojen päällä on ullakko. Tämän rakennuksen jatkeeksi tehtiin 1880-luvun lopulla lisää varastohuoneita. Uusi, kaksihuoneinen osa oli rungoltaan hieman vanhaa leveämpi. Navettarakennuksen pohjoispäässä on vielä lautainen vaunuvaja. Katteena rakennuksen vanhoissa osissa on ruukkutiili ja myöhemmin tehdyssä osassa huopa.

Rakennus on hyvä esimerkki puoliagraarin kaupungin talojen pihapiiriin oleellisesti kuuluvasta karjasuojarakennuksesta. Iältään Pinnalan ulkorakennus on vanhimpia säilyneitä karjasuojarakennuksia Vanhassa Raumassa, mahdollisesti jopa vanhin. Pinnalaa omistaneella kauppiaalla oli varaa rakentaa myös ulkorakennus kunnolla uudesta ja hyvästä materiaalista, kun moni muu joutui rakentamaan vanhasta ja tyytymään ratkaisuihin, jotka alun alkaen oli tarkoitettu lyhytaikaisiksi.

Rakennus sulkee umpinaisen pihan yhdeltä laidalta ja on siten välttämätön osa pihamiljöötä vielä tänäänkin, elämäntavan ja rakennusten käyttötarkoituksen muututtua. Pinnalan ulkorakennus tulisi säilyttää ja kunnostaa niin, että sen alkuperäinen ulkoasu säilyy.

Anna Nurmi-Nielsen
Rauman Museo

Rauman kaupungilta ja Opetusministeriöltä saadulla peruskorjaustuella piharakennussiipeä korjattiin Markus Bernoullin suunnitelmien pohjalta vuosina 1998 ja 1999. Piharakennuksen perustuksen, sokkelin ja katon huoltaminen ja rungon lahovaurioiden korjaaminen olivat välttämättömiä toimenpiteitä ulkorakennuksen säilymisen kannalta.


© Rauman taidemuseo 2011 
Tekijänoikeudet | Yhteystiedot