Lehdistötiedote

T R R - 4 2 0 - r y h m ä

Rauman taidemuseo, alakerta 10.3.–17.4.2006
Tiedotustilaisuus torstaina 9.3. klo 11., avajaiset klo 18.
Tervetuloa!

TRR-420 on kolmen taidemaalarin muodostama ryhmä, johon kuuluvat Tapio Haapala (s.1965) Kokemäeltä sekä aviopari Reijo Kärkkäinen (s.1964) ja Riikka Viinikanoja (s.1973) Kuopiosta. Ryhmä on aiemmin esiintynyt Porissa Poriginal Galleriassa 2004 sekä Joensuussa Taidekeskus Ahjossa 2005.

”Olemme havainneet erääksi yhteiseksi tekijäksi välillämme kysymyksen välimatkasta; esimerkiksi taiteilijoiden välisestä fyysisestä etäisyydestä ja yhtäaikaisesta henkisestä läheisyydestä tai taideteoksen ja sen kokijan välisestä etäisyydestä tai läheisyydestä. Ryhmämme rekisterikilvenomainen nimi TRR-420 ilmoittaa fyysisen välimatkamme kilometrimäärän (Kuopio –Kokemäki) lisäksi taiteilijoiden liikkuvuuteen ja haluun tutustua uusiin asioihin, jotka tuntuvat olevan välillä erittäinkin etäällä tämänhetkisestä asioista. Kyseiset teemat ovat yhtenä yhdistävänä tekijänä töittemme kesken. Kirjainyhdistelmä TRR tulee nimiemme etukirjaimista.”

Tapio Haapala
”Rauman taidemuseon näyttelyssä on osaltani teoksia sekä kuluvalta että edelliseltä vuodelta. Osa teoksista on ollut esillä aiemminkin, tosin erilaisessa kokoonpanossa. Tässä näyttelyssä olen rakentanut teoksista uudenlaisia kokonaisuuksia huomioiden nimenomaan ryhmämme teemaa eli välimatkaa. Teossarja Martsari-Kokemäki sisältää n. 40 maalausta, jotka olen paketoinut tornin muotoon. Sarjan maalausten lähtökohtina ovat olleet karkeasti yleistäen seuraavat henkilökohtaiset teemat: minä lapsena - minä aikuisena, vanhempien ja lapsen suhde, haaveet ja toiveet - realiteetit. Pinoamalla ja sitomalla teokset tiukaksi paketiksi haluan korostaa katsojan ja teoksen tekijän välistä suhdetta sekä saattaa ajatukset akselille, jonka toisessa päässä on julkinen yksityisten asioiden esittäminen ja toisessa päässä henkilökohtainen taiteen tekijän kokemus. Teoksessa on selkeästi näkyvillä maalauksia ja niiden nimetkin ovat luettavissa antaen siten idean teosten mahdollisista sisällöistä. Jätän katsojan kuitenkin puolitiehen; en haluakaan paljastaa kaikkea, vaan jätän katsojan oman mielikuvituksensa varaan muutaman vinkin perusteella. Vinkkeinä ja kontrastina piilottelulle toimivat teosnimien lisäksi ne maalaukseni, jotka ovat ”normaalisti” esillä näyttelytilassa. 100 % pure art -teoksessa lähestyn välimatka-aihetta kolmelta eri suunnalta. Teos koostuu sadasta 42 x 32 cm. kokoisesta maalauksesta, jotka olen pinonnut viiteen pinoon vanerilevyn päälle seinää vasten. Teoksen valmistuminen voidaan jakaa kolmeen erityyppiseen vaiheeseen ja teosta voidaan tarkastella myös näistä vaiheista käsin erikseen. Ensinnäkin teosta voidaan tarkastella käsityön ja ahkeruuden käsitteillä. Pinoissa olevilla sadalla maalauksella on jokaisella takanaan runsas työ: olen itse kaatanut metsästä kiilakehyksiin tarvittavat puut, sirkkelöinyt, tapuloinut, sahannut ja hionut ne muotoonsa. Kankaan olen leikannut, pingottanut, liimannut ja pohjustanut ja tietenkin myös lopulta maalannut sille kuvan. Toisekseen jokainen maalaus teoksessa on ”oikea” eli olen pyrkinyt kunkin kohdalla ratkomaan normaaleita maalaamiseen liittyviä ongelmia. Aiheina maalauksissa ovat olleet muotokuvat, muodot ja rakenteet. Teokset olen maalannut tiiviissä tahdissa pyrkien välttämään liikaa suodattamista antaen tilaa sattumalle sekä maalaushetkellä vallinneelle tunteelle ja viretilalle. Kolmas lähestymistapa teokseen on (lapsenomainen) tieteellinen lähestymistapa. Olen luokitellut maalaukset ei-taiteellisen ominaisuutensa, tässä tapauksessa painonsa perusteella eri pinoihin. Tällöin ne muodostavat uuden, tilastomaisen kokonaisuuden. Tämä taas on mielestäni erittäin etäinen tapa tarkastella maalauksia tai ylipäänsä mitään yksilöllisyyteen liittyvää. Teos on omistettu kaikille luoville pienille pojille, jotka mittailevat kastematojen pituuksia asettamalla niitä rinnakkain kaivon kannelle. Lisäksi näyttelyssä on esillä muutama suurempi yksittäinen maalaus joissa aiheena ovat olleet mm. kummisetäni, jolta olen saanut ensimmäiset öljyvärini.”

Reijo Kärkkäinen
Maalaukset, piirrokset ja installaatiot ovat kooste taiteilija Reijo Kärkkäisen ajatuskudelmista ja -poluista. Välimatka rakentuu vastakohtaisuuksista ja vuoropuheluista. Esittävä vuorottelee abstraktin ilmaisun ja piirrosjälki kohtaa maalauspinnan. Kärkkäinen rinnastaa myös erilaisia näkökulmia, joissa vakavuus kohtaa satiirin ja populaarikulttuuri leikittelee perinteisen taideilmaisun kanssa. Mielleyhtymät törmäävät ja risteilevät keskenään, ja kun törmäys syntyy oikeissa olosuhteissa, syntyy elämää. Kärkkäisen installaatioiden piirroksissa on läsnä sekä ajatus että alitajunnan virta, joista muodostuu kertomus. Piirros on myös enemmän hetkeen sidottu. Oleellisena vastapainona toimii maalausten värimaailma ja kerroksellisuus. Sisällössä sekoittuvat prosessi ja tunne. Maalausten ja piirrosten lisäksi esillä on pahvi- ja puuveistoksia. Veistos erillisenä esineenä ei ole oleellinen, vaan taiteilija on halunnut lavastaa palasen töiden maailmasta kolmiulotteiseen muotoon. Viehtymys kierrätysmateriaaleihin on saanut Kärkkäisen kokoamaan teoksissaan yhteen työhuoneelle vuosien saatossa kasaantuneita materiaaleja. Muodostuva kokonaisuus on täyteydessään haastava ja ajatuksia liikutteleva yhtälö. Se on maailmanparantajan ja taiteen olemusta tutkiskelevan tekijän puheenvuoro katsojalle, ’kaikki mistä ei voi puhua’ tuotuna puheenaiheeksi.

Riikka Viinikanoja
Riikka Viinikanoja käyttää maalaustensa aiheena tekstiilejä. Aikaisemmassa tuotannossa nähdään niin vaatteita, verhoja kuin pöytäliinojakin. Tekstiilit on useimmiten esitelty koristeellisina - Viinikanoja on tutkinut kankaiden kuoseja, niiden kuvioita ja värejä, sekä tarkkaillut kankaiden pintaa ja tilaa - tutkien ja muokaten niissä näkyvää valoa. Yleensä Viinikanojan tekstiiliaiheiset maalaukset ovat jonkinlaisia asetelmia, koska asetelmallisuus korostaa symboliikkaa, jota kankaat edustavat (koristaa, lämmittää, paljastaa, suojaa). Uusimmissa maalauksissa lähtökohtana ovat edelleen kankaat. Maalari on käyttänyt mallinaan mm. valoverhoja. Akryyli- ja temperamaalaukset ovat astetta abstraktimpia, kuin aikaisemmin. Töitten kuviot löytyvät kankaiden kudoksista, ei niinkään väreistä tai värien luomista kuvioista. Kankaat ovat kuin verhot ikkunoiden edessä, monta päällekkäin, mutta niistä ovat jääneet vain langan kuviot maalauksiin. Välimatka on Viinikanojalle matka kirpputorin valoverhosta maalaukseksi. Välimatkalla kaikki voi muuttua tai ei mikään. Vaikka lopputulos onkin päämäärä, matkalla ollessa ei tiedä mikä se tulee olemaan. Kylään mennessä ei voi tietää mitä siellä odottaa. Välimatka on maalausprosessi. Sille on vaikea lähteä ja alku on usein raskas, mutta perillekään ei tahtoisi päästä, kun vauhtiin pääsee, vielä voisi poiketa ja jatkaa tuota maalausta.

Rauman taidemuseosta näyttelysarja jatkuu ja suuntautuu seuraavaksi Imatran Taidemuseoon vuonna 2007. Näyttelyä on tukenut Taiteen Keskustoimikunta, jolle suuret kiitokset koko ryhmältä.

Lisätietoja: Amanuenssi Henna Paunu
02–8224346
henna.paunu@raumantaidemuseo.fi Lehdistökuvia:
Pauliina Monto-Kokkonen
02–8226193
pauliina.kokkonen@raumantaidemuseo.fi


© Rauman taidemuseo 2011 
Tekijänoikeudet | Yhteystiedot